Otsikko kertooo jotenkuten mistä aion kirjoittaa mutta heittää vähän harhaa koska ei ny iha kaikki mitenkä perseellee meee pahemmin. Mutta rupesin kelailee tässä mm. kesää 2011. Toi kesä oli aivan mahtava vietin sen mahtavas seuras ja hauskaa oli. Naurettiin hassuteltiin itkettiin ja surettiin yhdessä. Kukaan ei ainaka tietoisesti pahemmin puhunu paskaa toisista selän takana. Kaikki oli hyvin. Tai ainakin päällisin puolin näytti siltä. Sisällä ihmisillä oli asioita joita piiloteltiin ja haudottiin. Ja nyt ollaan sitten tässä pisteessä missä nyt ollaankaan. Eli aikas paskassa. Ns. alamäki lähti joskus talvella vuos si taino kaikki oli aika hyvin sillonki viä mut tuli asioita mitkä romahdutti ihmisiä ja pisti ne tekee paskoja asioita. Alukshan se oli pientä itelle tuli paha olo taino surullinen olo siit ja mietin et "mitä me ollaan ystävinä tehty väärin" ja et "mitä voitas tehä toisin" Yritettiin kertoo kuinka oikeesti välitettiin taino tottakai vieläkin välitetään. Lupauksia tuli "ei enää ikinä" ja "jos jatkat ni mäkin jatkan" mutta kaikki meni rikki. Lupauksia ei pidetty. Asiat rupes vaa menee huonompaan suuntaa. Sillee salakavalasti. Kukaan ei ees huomannu mitään kunnes totuus iski vasten kasvoja. Missä vitussa o kaikki hyvät asiast meillä? Kesä oli sit mitä oli hyvä ja paska. Ite huomasin et vittu ehän mä ees kuulu enää toho porukkaa pahemmin. Ei mua mihkää pyydetä. Mut on korvattu ihmisellä jota kaikki siin porukas nii kovasti haukku. Mut onneks porukas oli pari kekkä mua pyys kuiteski ja jos ite soitin näille parille ni mua pyydettiin si samal. Kuulin et must oli jotai paskaaki puhuttu siis jotai asiaa vatvottu mikä oli täyttä paskaa. ni. Mut asiat sovittii ja aloin olla taas pikkuhiljaa porukas mukana. Tottakai ku ei kunnolla puhuttu ni asia kalvas mieltä ja pikkunenki ivallinen sanomine tai vähä sillee pisti miettii et "sanoks toi ton ivallisesti" ja et "jooo toi ei haluu ny nähä mua eikä kaipaa mua tänne". Mutta kuitenkin kesä oli vitun hyvä mut omalla tavalla vitun paska. Kaikki meni perseellee ihmiset teki paskoja ja pahojakin semmosia. Ja se satuttaa. Satuttaa paljon lukee toisen blogista kuinka siitä ei kukaan muka välitä ja et se haluu olla yksin ja et kukaa ei muka kaipaa sitä. Se satuttaa siksi koska itelle tulee epäonnistunut olo ystävänä meinaan. Oke on asioita joita olisin voinut varmasti tehä toisin mut mä oon vaa mä. Tuntuu myös siltä että ollaanko oikeesti niin huonoja ystäviä et eikö oikeesti ihmiset usko et me siit/niist välitetää. Ja si se, et jos ei jaksa toista kattella ja näi onko sitä pakko esim. jossai gallerian blogis mainostaa "Die Bitch" jnejne tämmösil teksteil jotka tää ihmine varmana tajuu et ne tarkottaa sitä. tai jos ei tarkota ni sen kuvan siit todellakin saa ja veikkaan et kyl ne tarkottaa. Ihan ku ne asioita helpottas? Ei tää eläminen muutenka ole helppoa. Ja tommone ei todellakaan auta asioita vaan nyt pitäs olla toisten tukena ja jos oikeesti välittää ja on ystävä ni jaksaa pysyy tukena. Toivottavasti ihmiset tunnistaa ittensä tästä ja miettis asioita ja näin. Ei o tarkotus haukkuu ketää tässä kirjotuksessa. Kaipaan niit hyvii aikoi ja kaikkee hyvää kaipaan rakkaita ystäviäni ja niitten naurua. Nyt asiat on miten on. Ollaan hajaannuttu aika vitusti tai sillee. Ja kaikkien jutuist miten niil menee melki saan lukee jostai blogist tai kuulen joltakin. Mä oikeesti välitän teist ja kaiken kuuleminen / lukeminen kaiken paskan satuttaa. Kyynel silmäs tätäkin kirjoittaen.
Toivon et paranet älä lopeta ittees uskomista, oot ihana<3
~jassu
